 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
| SUOMENAJOKOIRAT | |
|
|
RAKU [Katso rekisteritodistus] Raku oli ensimmäinen kilpailukoirani. Raku oli rämäpää hulttiopoika, joka toimi aina aivan taitojensa ylärajoilla. Ulkomuodoltaan Raku oli SA, mainintana ehkä vähän liian pitkä runko. Oli hyvän ja huonon onnen koira. Parhaina saavutuksina vuonna 1978 ajettu 13. paras avoimen luokan ykkönen Suomessa 92,25 pisteellä sekä vuoden 1980 kilvan osanotto Keminmaan Laurilassa Salpausselän kennelpiirin edustajana. Raku keskittyi niin jäniksen ajoon, että jäi neljä kertaa auton ruhjomaksi vammautuen viimeisellä kerralla niin pahoin, että ura päättyi jo nuorena. Rakun siitoskäyttö oli vähäistä, eikä valion arvoa ehditty saavuttaa. Oli koira-aatelia, joka säilyy muistoissa aina. |
 Raku. |
|
|
|
|
VIKSU Viksu 14100/80 oli Rakun ja Klinga 9917/71 poika. Nimensä veroinen herrasmies. Kaunis SA-arvoinen olemus. Neljästä koekäynnistä Avo 3P, Avo 1L, Voi 3P ja yksi luopuminen. Luovutussa kokeessa tuli työtapaturma ja vähän hakulöysyysmiinuksia. Sen ajan ajattelun mukaan koiralla ei tehnyt mitään, jos se oli saanut miinuksia, joten Viksu siirtyi metsästyskäyttöön. Nyt asiaa tarkasteltaessa oli Viksun ajotaipumukset sitä luokkaa, että käyttövalion arvon saavuttaminen olisi ollut helppo homma. No, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. |
|
|
|
|
|
LILI Lili 17295L/84 isä xxRaiku 60501/73 emä Raiku 11408N/79. Lili tuli taloon jo aikakoirana. Kilpailin sillä 10 kertaa neljän vuoden aikana, joista 2x1, 2x2, 3x3 ja 3x0. Ajotapa liian kova ja haukku huippuluokkaa. Ryhtyi vanhempana metsästämään yksin ottaen jänikset kiinni. Aluksi haukku muuttui yhdeksi huudoksi ja kohta oli jänis hampaissa. Seuraavaksi otti tavakseen lopettaa haukun näköetäisyydellä ja silloin oli pupulla elinaikaa noin 10 sekuntia. Otti yhtenä syksynä enempi jäniksiä kiinni kuin ehdittiin ampua. Lili oli erittäin kova tappaja luonne, ihmisille erittäin kiltti, mutta puolusti reviiriään raivokkaasti. Ei koskaan katsonut vastustajan kokoa, sen sai kokea esim. karjalan karhukoira, joka sattui huonoksi onnekseen Lilin kaadolle. |
 Lili. |
|
|
|
|
VEESTÄJÄN PANU [Katso rekisteritodistus] xx Veestäjän Panu 15476/92A isä Jami 14796K/81 emä Veestäjän Tuuppa 19763/89. Ostin Panun takaisin entisen omistajan sairastuttua ja kilpailin Panulla neljän vuoden aikana 9 kertaa, joista 5x1, 1x2, 1x3 ja 2x0. Parhaina suorituksina Pohjois-Savon Ajokoirayhdistyksen avoimen luokan mestaruus 85,33p ja toinen sija Kolmen kilvassa 86,97p. Panu oli erittäin innokas rehti koira, joka ei milloinkaan tullut sanomaan, että päivä on täysi. Metsästys loppui siihen, kun Panu saatiin komennettua pois töistä. Panulle ammuttiin valtava määrä jäniksiä. Sillä metsästi moni mies ja Panu otti kaverikseen aina sen, joka pyssyn kanssa mukaan lähti. Parhaiten Panun kykyjä kuvaa kaverin toteamus: "Siinä on koira, joka luottaa kykyihinsä ja siltä ei jänis häviä.". Niitä koiria jollaisen ottaisin milloin vain eikä hinnalla olisi merkitystä. Luonteeltaan rauhallinen herrasmies. |
 Veestäjän Panu. |
|
|
|
|
KIURURANNAN KAMU [Katso rekisteritodistus] Pekka Flygaren pitkällisen, lähes tiedettä hipovan tutkinnan ja suunnittelun pohjalta syntyi 11 ajokoiran pentua. Kun olin omiakin mielipiteitäni esittänyt siitosyhdistelmästä, pääsin kummin ominaisuudessa ottamaan pennun lauman päältä. Pennut olivat niin samannäköisiä, että pistin silmät kiinni ja nostin kopasta yhden uroksen. Olen valintaani erittäin tyytyväinen: pennun luonne on mahtava, väritys kohdallaan ja Kamu on löytänyt heti paikkansa laumassamme. Sukua pennulla on niin paljon, että hirvittää. Pitänee puhutella hänen korkeudekseen. Tulevana syksynä Kamu saa viettää pentu-/nuoruusvaiheen eikä sitä rasiteta liikaa. Riittää, jos saadaan pienet päräykset jänöjussille, että on mukavampi odottaa syksyä 2006 ja tulevia koetuksia. Kamusta kehittyi erittäin viisas, kaunis ja lahjakas nuorukainen. Aloitteli jo ajohommat hyvällä haukulla ja pärjäsi näyttelyssä JUN-luokassa voittaen luokan pari kertaa. Valitettavasti syksyllä 2006 iski etujalkaan luusyöpä ja Kamu jouduttiin lopettamaan 12.12.2006. Kamu lepää haudassaan metsästysmaillani Petäjäselässä. |
 Kiururannan Kamu. |
|
|
|
|
KIURURANNAN RENO [Katso rekisteritodistus] Laumaamme ilmestyi uusi ajokki kesäkuussa 2007. Kiururannan Reno on erittäin hyväluontoinen, avoin, rohkea ja tasapainoinen ajokin alku. Otti paikkansa ilman turhia vikinöitä ja nukkui koko matkan kasvattajan luota uuteen kotiin. On alusta lähtien ollut sisäsiisti ja tottelevainen. Mukava syksy tulossa, varsinkin kun syyskuun alusta vapaapäiväni lisääntyvät kahdella/viikko ja kerkeän olemaan enemmän koirien kanssa. Jään siis osaeläkeläiseksi. Jäniksiä näyttää olevan paljon joita ajattaa, elleivät taudit pääse muuttamaan tilannetta. Renon sukutaulu on täynnä valioita, joten on miehestä kiinni mitä saadaan aikaan. Ajattelin, että ryhdyn metsästämään sillä tyylillä, jotta voin tarjota syntymäpäivilläni jäniksenkielialatoopia vierailleni. Sitä kuluu yleensä noin 10 litran astiallinen. Ensimäinen syksy oli erittäin hieno, hyviä lähtöjä, pitkiä sujuvia ajoja hyvällä haukulla. Valitettavasti syksyllä 2008 tuli ikävä muutos käytökseen ja koiran kiinni saaminen metsästä ei onnistunut millään. Ystävyytemme loppui ja Reno on nykyään paikassa, mistä hän voi lähteä ja tulla halujensa mukaan. |
 Kiururannan Reno. |
|
|
|
|
RUSKAMETSÄ KAJO [Katso rekisteritiedot] Nyt ollaan taas lähtöpisteessä ja kasvamassa on uusi ajokki. Ruskametsä Kajo, jonka nimi on kuin runoa lausuisi. Opettelee asustelemaan Veestäjän hirrestä rakennetusssa koiratalossa. On sisäsiisti ja niin ahne ruualle, että pitää annostella lihomisen estämiseksi. Luonne näyttää hyvältä ja silmäkin alkaa jo tottua ulkonäköön. Kajo on syksyllä jo 8 kuukauden ikäinen, ja pääsee oikeisiin töihin. Toivottavasti ajot alkavat kulkea ja haukun pitäisi laskujen mukaan olla kympin pintaan. Olen varannut hyvät kuulosuojaimet ja turvakypärän, jos vaikka alkavat kävyt tippua puista ajon raikaessa. Näillä ajatuksilla syksyyn 2009. |
 Ruskametsä Kajo. |
|
|
|